Kongin avulla intensiivinen etsintäkoira 

Vuoden 2021 haun suomenmestari Tending Adamant on tuomassa esinettä ruudusta. Kuva: Nelly Tamminen

Palveluskoirakokeen esineruudussa tuomari haluaa nähdä päämäärätietoisia, motivoituneita ja kestäviä etsintäkoiria. Kokeessa on iso virhe, jos koira saa esineestä hajun, etsii vain hetken ja luopuu hajusta jatkaakseen muualle etsimään. Onneksi aina, missä tahansa vaihetta koulutusta, koiran ruoka-, leikki- ja etsintämotivaatiota voi ja kannattaa vahvistaa! Tässä artikkelissa koirankouluttaja Reija Nieminen kertoo etsintäkoiran koulutuksesta perustuen Scandinavian Working Dog Instituten (SWDI) menetelmiin. He kouluttavat työkoiria erilaisiin etsintä- ja hajutunnistustöihin, vartiointiin ja suojeluun positiivisen vahvistamisen avulla.

Koulutuksen kautta saavutetaan koiralle kolme tärkeää ominaisuutta: 1) koira pyrkii mahdollisista esteistä ja haasteista huolimatta sitkeästi kohti päämäärää, 2) koira työskentelee pitkään motivoituneesti menettämättä uskoaan löytämisestä ja 3) koira työskentelee intensiivisesti välittämättä ympäristön häiriöistä.

Koulutuksen päävaiheet ovat
1) Palkkiomotivaation kehittäminen (ruoka ja leikki)
2) Etsintämotivaation kehittäminen.  

Riippuen koiran työtavoitteesta koulutus jatkuu ilmaisu-, hajutunnistus- tai muuhun harjoitteluun. Ensimmäisiin vaiheisiin käytetään aikaa kuukausia ja koulutuksen edetessä tarvittaessa palataan edelliseen vaiheeseen – missä tahansa kohtaa koiran työuraa.

Samat vaiheet esineille, jäljelle ja hakuun 

SWDI:n koulutusvaiheita opetellessani olen huomannut, että samoja vaiheita kannattaa hyödyntää koulutettaessa palveluskoirakokeisiin esineruutu-, metsäjälki- ja hakukoiraa. Kuitenkin on huomioitava, että kaikki koirat eivät sovellu suoraan näihin koulutusvaiheisiin, sillä SWDI haluaa valita koulutukseen vain sellaisia koiria, jotka kehittyvät jahtaamaan sekä ruokaa että lelua. Meidän harrastuskoiristamme kaikki koirat eivät innostu lelun jahtaamisesta, mutta ruoka yleensä kelpaa. 

Käyn tässä artikkelissa läpi ensisijaisesti koulutuksen vaiheet lelulla palkattaville esineruutukoirille, ja sitten ehdotan, miten myös ruokapalkattavia voisi mahdollisesti motivoida intensiivisempään etsintään. 

Palkkio- ja virhemerkit 

SWDI käyttää koulutuksessa kolmea eri palkkiomerkkiä: 

1. Verbaalinen ”JES” tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein. Koira saa palkkionsa heti JES-merkin perään ja palaa ohjaajan luokse.
2. Ei-verbaalinen klikkeri tai pilli tarkoittaa samaa: käytös on oikein, ota palkkiosi ja palaa ohjaajan luokse (tai ota palkkiosi ohjaajan luona).
3. Sana ”OK” on merkki, joka tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein ja koira vapautuu palkkiolle eikä sen tarvitse palata ohjaajan luokse. 

Koiran oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä tarkemmin palkkiomerkki osuu oikean käytöksen päälle eli ajoitus on tarkasti oikea. 

Virhemerkkinä SWDI:n kouluttajilla on esimerkiksi ”wrong”, ”ops” tai ”try”. Tämän virhemerkin tarkoitus on informoida koiralle, että se tarjosi vihjesanaan väärää käytöstä, minkä vuoksi se menetti juuri palkkionsa. Koiran tulee tarjota jotain muuta käytöstä tämän virhekäytöksen sijaan. Virhesanan ajoituksen tulee olla tarkka, sana sanotaan täysin neutraalisti, eikä siihen tulee sisältyä mitään negatiivista tunnetta eikä stressiä. Se on vain puhtaan ja sataprosenttisen kommunikaation työkalu. 

Ruokamotivaation kehittäminen 

Ruokakäden seuraaminen ja kädessä olevan ruuan tavoittelu on mekaaninen taito, jota tarvitaan kaikessa koulutuksessa. Lisäksi ruuan tavoittelu lisää koiran kehotietoisuutta ja kehon hallintaa. Tavoittelussa myös lisätään ja vahvistetaan kiihtyvyyttä ja toiminnan nopeuttamista. Jokaisessa harjoituksessa pyritään hyvään intensiteettiin, ja joka harjoituksessa intensiteettiä vähän lisätään – vähän kovempaa, vähän kauemmin, ja niin edelleen.

Pennun ja nuoren koiran koulutuksessa optimaalisinta on, että koira saa kaiken ruokansa tehtävien kautta ohjaajan kädestä. Näin ruokailusta ja palkkiohetkistä tulee hauskoja, sosiaalisia, katsekontaktia ja kontaktihakuisuutta vahvistavia. Kädestä ruoan tavoittelun hetkellä ehdollistetaan myös palkkiomerkki ”JES”. Pentu tavoittelee ruokaa kädestä kurottamalla, tekemällä käden perässä esimerkiksi voltteja ja kieppejä, kahdeksikkoja, pitkiä suoria linjoja. Tämä käy myöhemmin myös alkulämmittelynä lelun jahtaamiselle ja muulle rasittavammalle toiminnalle. 

Leikkimotivaation kehittäminen

Ensimmäinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on rättivapa. Nahkarätti on pennun hampaille hyvä, koska hammas ei jää mihinkään silmukkaan kiinni. Se on myös kestävä ja siihen on mukava purra kovaa. Käytän itse hevosen juoksutusraippaa, jonka päähän olen sitonut palasen nahkaa (tai koirille tehdyn nahkarättilelun). Tavoite on saada pentu jahtaamaan rättiä pitkiä suoria linjoja niin intensiivisesti kuin mahdollista, ja saatuaan rätin kiinni puremaan siihen kovaa, täyden suun otteella ja varman rauhallisesti, sekä pitämään lelua suussaan.

Koira saa kantaa rättiä ja olla siitä ylpeä, koiraa kehutaan, mutta ohjaaja yrittää salaa välillä varastaa rätin. Jos koiran ote vähänkin herpaantuu, rätti varastetaan, ja se lähtee heti uudestaan liikkeelle. Tarkoitus ei siis ole taistella koiran kanssa, vaan opettaa kovaa pureminen ja hyvä ote, jotka ovat merkkejä asenteesta hyvään etsintään. Kaikki intensiivinen käytös, otetta myöten, on tärkeää myös etsintäkoiralle, sillä intensiivinen etsintäkoira syntyy kokonaisuudessaan intensiivisistä käytöksistä. Rättivapa ja kova intensiivinen lelun tavoittelu yhdistetään etsintään nostamalla rättiä pennun nähden korkeammasta ruohikosta ja laskemalla se välittömästi alas. Näin pentu tekee ensimmäisen etsintänsä. 

Toinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on punainen narullinen kongi. Nimenomaan punainen kongi siksi, että myöhemmin hajutunniste- ja jälkikoirille käytetään tuosta punaisesta kongista leikattuja millin kokoisia pieniä palasia etsinnän kohteina. Kun koiran kanssa on ensin kehitetty leikkimotivaatiota, se on oppinut täydellisesti motivoitumaan punaisen kongin hajuun. Esineruutukoiralle ei ole siis tärkeää, että käytetään juuri punaista kongia, mutta olisi tärkeää, että tässä leikkimotivaation kehittämisvaiheessa olisi käytössä samaa materiaalia oleva samanlainen narulelu kuin myöhemmin etsintämotivaation kehittämisvaiheessa (esimerkiksi foam-narupallo sopisi hyvin). Tavoite on, että koira juoksee kongin perässä niin lujaa kuin pystyy ja puree niin kovaa kuin pystyy. Tämän jälkeen siirrytään etsintään. 

Etsintämotivaation kehittäminen 

Ensimmäinen vaihe etsintämotivaation kehittämisessä on siis punaisen narukongin etsiminen. Tätä vaihetta harjoitellaan paljon! Koira on jo kehitetty motivoitumaan maksimaalisesti narukongin tavoittelusta. Syy, miksi etsintä aloitetaan punaisella narukongilla (tai samalla lelulla, millä leikkimotivaatio on vahvistettu) on se, että koira on valmis etsimään kyseistä lelua kauan (motivoi etsintäkestävyyttä) ja koira on valmis menemään esteiden yli tai läpi löytääkseen sen. Etsintäkoiran yksi tärkeä ominaisuus on päämäärätietoisuus välittämättä ajan kulumisesta, häiriöistä ja esteistä. Päämäärätietoinen koira ei luovu etsimisestä, ei varsinkaan saatuaan hajun kongista. Se ei pysähdy tai tule kysymään ohjaajalta apua. 

Lähetyksessä näkyy koiran asenne, millä ilmeellä ja innokkuudella se lähtee. Kuvassa Musketeer’s Ursula. Kuva: Kiira Käyhkö

Tärkeää on jatkuvasti seurata koiran asennetta sillä hetkellä, kun se tarttuu leluun; koiran tulee todella haluta purra leluun nopeasti ja kovaa. Kongia ei heitetä koiran nähden piiloon, vaan koira etsii piilossa valmiiksi olevan kongin ja tarttuu siihen heti. Tavoite on saada koiralle uusi elämys lähes joka päivä eli etsintäympäristö ja/ tai -kohde vaihtuu jatkuvasti: rengaspino, ruohikko, pusikko, hiekkakasa, auto ulkopuolelta, kodin seinusta (ulkoa tai sisältä), puiston penkki, tyhjien pullojen kasa, pallomeri, maastoratsastuseste, grillikatos, laavu. Minusta tämä on aivan älyttömän motivoivaa myös ohjaajalle! Kaupan päälle tässä tulee kaksi hienoa asiaa: ohjaajan aito ilo ja ilon huuto juuri sillä hetkellä, kun koira löytää ja iskee leluun kiinni (mikä motivoi koiraa entisestään löytämään) sekä koiran aito halu palauttaa lelu ohjaajan luokse, jotta jahtileikki ohjaajan kanssa jatkuu.

Esine-etsintämotivaation kehittäminen 

Koira voi olla jo reilusti yli yksivuotias ennen kuin sille ensimmäisen kerran esitellään varsinainen esineruutuesine, esim. hanska, kenkä tai lompakko. Tähän mennessä koira on ehtinyt etsiä kongia jo monesta kohteesta ja on maksimaalisesti motivoitunut etsimään ja löytämään sen. 

Esineen esittelyn koiralle voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi leikkimällä esineellä ensin jahtileikkiä, samalla tavalla kuin rättivavalla ja narukongilla. Sen jälkeen esineen voi piilottaa eri kohteisiin, kuten narukongia on piiloteltu. 

Esineruutuun liittyy esineen luovutus ohjaajalle. Koesääntöjen mukaan Suomessa koira saa luovuttaa esineen ohjaajalle missä tahansa asennossa eikä sen tarvitse esittää esineen pitämistä, vaan se saa samalla hetkellä irrottaa esineestä, kun ohjaaja ottaa esineestä kiinni ja sanoo ”kiitos” tai ”irti”. Pennulle mieluinen temppu, joka kannattaa esineen luovuttamista varten opettaa, on leuan pitäminen ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia. Myöhemmin tätä voi hyödyntää esineruudussa niin, että koira tuo esineen ohjaajalle, pitää esinettä leuka ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia, ja sitten ohjaaja sanoo ”kiitos”, ja koira irrottaa esineestä. Tästä palkaksi koira saa jahdata narukongia. 

Lopuksi tehdään esineruudun risteilykoulutus eri esineillä metsämaastossa. Tähän liittyvät esimerkiksi kaistaleet, haamuristeily, suorien pistojen vahvistaminen koetallauksella tehdyssä ruudussa sekä kokeenomainen risteily. 

Ruokapalkattavat koirat 

Koirat, jotka eivät motivoidu lelun tavoittelusta, kannattaa motivoida ruualla. Kokeilisin hyödyntää punaista kongia ilman narua täyttämällä kongin jollain superherkulla (esimerkiksi maksapasteijamössö) ja piilottamalla sitä. Kun koira löytää kongin, se saa heti alkaa herkutella kehujen kera tai se voi tuoda kongin ohjaajalle, joka pitää kongia niin, että koira pääsee herkuttelemaan antaumuksella. Esineitä esiteltäessä ruokapussukat voi aluksi piilottaa esineiden sisälle. 

 Reija Nieminen

(Lähde: SWDI, Scandinavian Working Dog Institute)

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Palveluskoirat-lehdessä 5/2021