Yksilöopetuksesta paljon apua nuorten leirillä 

Saana ja lagotto romagnolo Mymmeli käyttivät treeneissä apuna jakkaraa.

Palveluskoiraliiton vuoden toinen nuorten leiri järjestettiin lokakuussa Ylöjärvellä. Leirillä jokainen koirakko sai keskittyä juuri itselleen vaikeiden asioiden opetteluun. Mio Siitari pääsi koiransa Rinin kanssa harppauksen eteenpäin kapulanpidossa.  

Jo perjantai-iltana on koirat pakattu autoon ja matka kohti majapaikkaa voi alkaa. Takaluukusta löytyy kolmivuotias bordercollie Lulo sekä vuoden nuorempi käyttölinjainen labradori Rin. Tunnelma autossa on innostunut. Tarkoitus on viettää koko viikonloppu Palveluskoiraliiton nuorten leirillä Ylöjärvellä.  

Ryhmään on ollut haku ja valintaprosessi keväällä, ja sinne on voinut päästä kuka tahansa motivoitunut nuori koiraharrastaja. Lajillakaan ei ole ryhmään pääsyssä merkitystä, sillä siellä saa treenata minkä tahansa Palveluskoiraliiton lajin taitoja. 

Omat koirani ovat harrastaneet tokoa koko ikänsä ja itse olen viihtynyt tokon parissa jo kahdeksan vuotta. Lulo kilpailee avoimessa ja on siirtymässä voittajaan, ja Rin vuorostaan kilpailee alokkaassa. Kotoa löytyy vielä kolmas koira, eläköitynyt labradori Valo.  

Kahden tunnin kuluttua on saavuttu Tampereelle ja koirat pääsevät vihdoin pissalle ja nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys: hallilla on oltava jo yhdeksältä.  

Lauantaiaamuna kokoonnuimme kaikki hallille. Meitä nuoria oli kuusi, kouluttajia kaksi. Koirien rotukirjo oli laaja, siihen kuului muun muassa italianpodengo sekä pieniamerikanpaimenkoira. Lajeina meillä nuorilla oli pääasiassa rally-toko ja toko. 

Aluksi käytiin läpi leirin rakennetta ja käytäntöjä. Sitten oli ensimmäisten treenien vuoro. Aiheena oli kehääntulo. Teimme vuorollamme omanlaisiamme kehääntuloharjoituksia. Näissä treeneissä kouluttaja huomasi Rinin kaipaavan jatkuvaa kontaktia sekä palkaksi sanojen lisäksi kosketusta. 

Näiden treenien jälkeen vuorossa olivat yksilövuorot, joissa jokainen osallistuja sai valita, mihin halusi kouluttajalta apuja.  

Kun aamun treenit oli treenattu, oli ruokailun aika. Tilasimme ruokaa ja söimme yhdessä kertoen toisillemme omia koiratarinoitamme.

Myös ryhmäharjoituksia ja lihashuoltoa 

Iltapäivällä vuorossa oli kokeenomainen treeni, jossa rally-tokoilijat tekivät kokeenomaisen rally-radan, kun taas tokoilijat tekivät kokeenomaisia tokoliikkeitä. Tämän jälkeen teimme vielä joitakin ryhmäliikkeitä, kunnes oli aika lopetella ja palata majoituspaikkoihin. 

Illalla koirille maistui uni, olihan päivään sisältynyt paljon tekemistä ja uusia tilanteita.  

Sunnuntaiaamuna oli lähtö hallille samaan aikaan kuin lauantainakin. Tämäkin päivä lähti käyntiin aamukeskustelulla, jossa suunniteltiin päivän treenit.  

Sunnuntaihin sisältyi paljon yksilövuoroja, jotka ainakin itse koin erittäin mukaviksi. Yksilövuoroissa kun on mahdollisuus saada apua juuri niihin itselle ja omalle koiralle vaikeisiin asioihin rauhassa kouluttajan kanssa. Yksilövuorojen lomassa teimme erilaisia ryhmäharjoituksia sekä harjoittelimme koiran lihashuoltoa.  

Leirin jälkeen oli todella hyvä fiilis. Koirat olivat saaneet tehdä kunnolla töitä ja itse pääsin viettämään aikaa samanhenkisten nuorten sekä mukavien kouluttajien kanssa. Parasta leirissä kuitenkin oli se, miten paljon apuja kouluttajilta sai omiin treeneihin.
 

Kapulanpito parani paljon 

Paras leiriltä saatu treenikokemus oli ehdottomasti Rinin kapulanpito. Rinillä oli ollut suurena ongelmana kapulan pudottelu ja pureskelu. Tähän olin kokeillut monia tekniikoita, mutta mikään ei auttanut.  

Mio Siitari ja labradorinnoutaja Rin pääsivät eteenpäin kapulanpidon harjoittelussa.

Lopulta olin päätynyt tekniikkaan, jossa pyydän koiraa tarttumaan kapulaan ja sen tarttuessa siihen oikealla tavalla aloin vetää kapulaa. Tällöin Rin alkoi vetää takaisin eikä voinut pureskella tai pudotella kapulaa. En kuitenkaan itse ollut päässyt tästä pidemmälle, vaan treenimme rakentuivat vain kapulan kiskomisesta.  

Kun näytin kouluttajalle meidän tilanteemme, sain neuvoksi jatkaa samalla tavalla ja vaikeuttaa harjoitusta. Vaikeutus tapahtui siten, että aloin välillä irrottamaan kapulasta vetämisen välissä. Kun koira osasi tämän ja piteli kapulaa oikein joidenkin sekuntien ajan, aloin peruuttaa, jolloin koira seurasi minua.  

Nyt treenimme näyttävät paljon paremmilta. Rin osaa pidellä kapulaa oikein vetoleikin välissä sekä seurata minua kapula suussa ja pysähtyessäni odottaa kapula suussa. Tästä treenistä jäi todella hyvä fiilis, kun sain kouluttajalta kuulla, että olin kouluttanut koiraa oikein ennen hänen koulutukseensa tulemista. 

Mio Siitari
Kuvat ja videot: Petra Lauri ja Pipa Pärssinen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Palveluskoirat-lehdessä 3/23

Lue lisää aiheesta: Nuoret koirakot innostuivat maastolajeista