Hopeajoukkueen tunnelmat tokon MM-kisoista: Yleisön kannustus tuntui ihanalta

Tokon MM-kilpailut järjestettiin Espanjassa ratsastusmaneesissa, jossa oli vaalea hiekkapohja. Suoraakin suoremman tyhjään lähetyksen esittävät Christa ja Mess.

Tokon MM-kilpailun ensimmäinen karsintapäivä alkoi Suomen joukkueella epäonnisesti. Lopulta kuitenkin kolme koirakkoa selvitti tiensä finaaliin ykköstuloksella. Espanjassa järjestetty viisipäiväinen kilpailu oli rankka kokeneillekin kilpailijoille. 

– Pitäisikö meidän juosta kunniakierros? pohdimme kilpailut päättävässä palkintojenjaossa seistessämme.  

Ajatuksia esitetään puolesta ja vastaan: ”Ei pronssijoukkuekaan juossut.” ”Olisihan se komeaa.” Yhdessä päätämme: Kyllä me juoksemme! Suomen lippu ensimmäisenä ja kaikki hienot koirakot perässä kierrämme kilpailuareenan ja päädymme toiseksi korkeimmalle palkintokorokkeelle. 

Kilpailukehät suunnitellusti haastavia 

Kilpailun kehien suunnittelussa teemana tuntui olevan ”diagonaali” sekä useiden koiran kauemmaksi ohjaajasta lähettävien liikkeiden sijoittaminen samaan kehään.

Trix on palauttanut Suomen värein maalatun kapulan Oili Huotarille.

Karsintakilpailussa ohjattu noutaminen, ruutu ja kierto olivat samassa kehässä ruudun ollessa kehässä kulmittain. Ohjatun noudon kapulat sijoitettiin ruudun ja kierron kartioiden väliin.  

Finaalissa kaikki vauhtiliikkeet (luoksetulo, ohjattu noutaminen, ruutu ja kierto) oli sijoitettu kehään diagonaalisesti. Kierto ja ruutu tehtiin peräkkäin tässä järjestyksessä, ja kierron kartiot olivat ruutuun lähetettäessä suunnassa, johon koira olisi päätynyt, jos olisi diagonaalin sijasta juossut enemmänkin hallin seinien suuntaisesti.  

Kehät koettiin maailmanmestaruuskilpailuiden arvon mukaisesti haastaviksi ja samalla hyvin suunnitelluiksi. Haastavuus oli harkittua eikä syntynyt missään nimessä kehien piirtäjän arvaamattomista haksahduksista.

Hyvällä kakkostuloksella finaaliin 

Kilpailuun osallistui kaikkiaan 98 koirakkoa 22 eri maasta. Ensimmäistä kertaa MM-kilpailuiden historiassa osallistujia oli niinkin kaukaa kuin Argentiinasta ja Kolumbiasta.  

Kaikki koirakot suorittivat paikallaololiikkeet torstaina. Koska kilpailijoita oli paljon, noin puolet koirakoista suoritti yksilöliikkeet perjantaina ja loput lauantaina. Karsintapäivinä parhaan tuloksen saaneet koirakot jatkoivat kilpailemista sunnuntain yksilöfinaalissa.   

Maaritin ja Gwenin suoritusta arvioi koko kilpailuiden ajan hyvin keskittyneesti työskennellyt ruotsalaistuomari Martha Landin.

Yhdistettynä jo keskiviikkona tehtyihin eläinlääkärintarkastuksiin ja virallisiin harjoituksiin kilpailurupeama oli viiden päivän mittainen ja vaati matkustamisineen ja helteisine keleineen turnauskestävyyttä koirakoilta aivan eri malliin kuin yksittäisten päivien kokeet kotimaassa. 

Joukkuemaailmanmestaruus ratkottiin perjantain ja lauantain yhteistulosten perusteella. 

Karsintakilpailussa oli tarpeen tehdä hyvä kakkostulos finaaliin pääsemiseksi. Kahdestakymmenestä finaaliin edenneestä koirakosta 16 teki ykköstuloksen ja neljä viimeisintä pääsi mukaan noin 250 pisteen kakkostuloksella.  

Finaalin tiensä raivasivat sijalta viisi Maarit Hellman ja Unlimited Star Gwen, ”Gwen”, sijalta kuusi Tiina Palmu ja Pendolinon Little Soulmate, ”Kelo” sekä sijalta 16 Carita Kuparinen ja Spotting Forza Fix, ”Fix” – kaikki hienosti ykköstuloksella.  

– Ensimmäinen ykköstulos MM-kilpailuissa oli tavoitteenamme, kertoi Carita suorituksensa jälkeen. 

Muilla suomalaisilla muutamat liikevirheet jättivät koirakot niukasti finaalin ulkopuolelle. Tarja Melakari ja Gingerbell Xena, ”Xena” päätyivät sijalle 22., Katja Kiviaho ja Gingerbell Verso Nord, ”Veijo” sijalle 26., Oili Huotari ja Tending Breezy, ”Trix” sijalle 32 ja Christa Enqvist-Pukkila ja Gingerbell Indeed a Mess, ”Mess” sijalle 33.  

Karsintapäivinä perjantaina ja lauantaina eniten liikkeen nollaavia virheitä koirakoille sattui ruudussa ja seuraavaksi ohjatussa noutamisessa. Tunnistusnouto koitui jopa yllättävän monen koiran kohtaloksi ottaen huomioon maailmanmestaruuskilpailuihin valikoitujen koirien taitavuus ja tavanomainen suoritusvarmuus. 

Joukkuetuloksia jännitettiin

Suomen joukkueen karsintakilpailu alkoi ensimmäisenä päivänä hieman epäonnisissa tunnelmissa. Onneksi päivään mahtui kuitenkin Caritan ja Fixin ykköstulos. Alavireisyys tuntui pelottavasti jatkuvan toisen karsintapäivän aamupäivällä. Konkareista Maarit ja ”Gwennu Hellman” kuitenkin pitivät tasonsa.  

Tiina Palmu ja Kelo olivat yksilökilpailussa parhaina suomalaisina sijalla kuusi.

Joukkueen varsinaisista koirakoista Tiina ja kultainennoutaja Kelo lähtivät omaan suoritukseensa koko karsinnan kolmanneksi viimeisenä koirakkona ja tekivät upean suorituksen kovassa paikassa. 

Yleisö hieman naurahteli, toki hyväntahtoisesti, Kelon innokkaille liikkeellelähdöille luoksetulon pysäytyksistä. Joukkuekaverin sanoin: ”Odottakaapa, kun näette seuraamisen. Loppuu nauraminen.”. Kelolle seuraamisesta toiselta tuomarilta pisteiksi yhdeksän! 

Joukkueenjohtajan tuskan hetket ajoittuivat karsintakilpailun loppuun ja sen jälkeen. Vaikka kilpailusta oli toimiva, lähes reaaliaikainen tulospalvelu verkossa, joukkuekilpailun tuloksia ei julkaistu kootusti missään.  

Tilannetta tuli kirjattua muistiin ja laskettua omatoimisesti päivän mittaan – jonkinlainen tuntuma oli, että mitaleille voisi olla mahdollisuuksia. Mutta miten tilanne on kehittynyt viimeisimpien kirjausten jälkeen? Millä mailla olikaan viimeisenä oman osuutensa suorittavia juoksunarttuja joukkueessaan? 

Jännityksen tiivistyessä tökkäsivät joukkueenjohtajan yhteydet ulkomaailmaan niin puhelimesta kuin osin kannettavasta tietokoneestakin! Onneksi koti-Suomessa oltiin hereillä, seurattiin tilannetta tarkasti ja viestitettiin laskentatuloksia – Suomelle joukkuehopeaa, jihaaa! 

– On niin arvokasta pärjätä joukkueena, totesivat Suomen edustusjoukkueen kokeneeseen kaartiin kuuluneet Oili Huotari ja Christa Enqvist-Pukkila.  

Joukkuetulokseen lasketaan korkeintaan kuuden koirakon joukkueesta kolme yksilökarsintakilpailun parasta tulosta. Kolme ykköstulosta siivitti Suomen joukkueen upealle toiselle sijalle ja hopeamitaleille. Joukkuemaailmanmestaruuden voitti Norja ja kolmanneksi sijoittui Itävallan joukkue. 

Kaksi sijoitusta kymppisakkiin yksilökilpailussa 

Yksilöfinaalissa Suomen lisäksi myös Ruotsilla oli kolme kilpailijaa. Norja, Itävalta, Espanja, Puola ja Tanska saivat mukaan kaksi osallistujaa. Jos ihmettelet, miksi Ruotsi ei ollut kolmella finalistilla  korkeammalla joukkuekilpailun tuloksissa, kerrottakoon, että yksi finaaliin päässeistä ruotsalaisista oli joukkueen varakoirakko, jonka tulosta ei laskettu mukaan joukkuetulokseen. 

Finaalikilpailu aloitetaan ”puhtaalta pöydältä” eli karsintakilpailun tulosta ei lasketa mukaan. Niin tai näin, voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Maailmanmestaruuden voittivat norjalainen Lotte Nordli ja bordercollie Bondi sijoittumalla ensimmäisiksi sekä karsintakokeessa että finaalissa. Karsintasuoritus oli suorastaan häikäisevän upea ja finaalissakin pari teki laadukasta työtä.  

Finaalissa ainoa isompi virhekin näytti liki onnistumiselta. Ohjatun noudon eteenmeno suuntautui oikealle vinoon, mutta vasemman kapulan noutaminen kuitenkin onnistui, joskin keskimmäistä kapulaa hipoen. 

Liikkeenohjaajat saivat ansaittuja kehuja työskentelystään. Carita ja Fix suorittamassa tunnistusnoutoa.

Suomalaisista koirakoista Tiina ja Kelo sekä Maarit ja Gwen pitivät hyvin tasonsa sijoittuen kuudenneksi ja seitsemänneksi. Kelo esitti hienot kaukokäskyt ja Gwen ruudun, molempien onnistuessa tunnistusnoudossa. 

– Yleisön aplodit ja kannustus tuntuivat kilpailukehässä ihanilta, huokaisi Tiina.  

Kolmas suomalaisfinalistipari, Carita ja Fix, päätyivät sijalle 16. 

Toimivat järjestelyt 

Espanjan kennelliiton, Real Sociedad Canina de España:n järjestämät vuoden 2023 tottelevaisuuskokeiden maailmanmestaruuskilpailut tullaan muistamaan toimivista järjestelyistään sekä kauniista kilpailijoiden huomioinnista. Kilpailuille oli tehty minuuttiaikataulu jokaiselle koirakolle kokoomakehään saapumisesta alkaen eri suorituskehiin siirtymiseen asti – ja aikataulu piti!  

Useampi kokenut kisaaja käytti järjestelyistä kuvausta ”parhaiten järjestetyt MM-kilpailut ikinä”. 

Järjestäjä oli ajatellut kilpailijoita ja kilpailujen visuaalista ilmettä huolellisesti. Liikkeiden suorituksiin liittyvät arvonnat tehtiin joko huolitelluilla korteilla tai pienillä herkkupatukoilla, joissa oli kilpailuiden logo.  

Kilpailuiden palkinnot jaettiin juhlallisesti kaikkien maiden osallistujien ja lippujen ollessa paikalla. Palkintoaan vastaanottamassa Katja Kiviaho ja Veijo. Taustalla joukkueenjohtaja Outi Hälli.

Finaalikehän toiseen osaan mentäessä ohjatun noudon arvonnassa käytettiin avaimenperiä, joissa oli neliapilan kuva. Kun kilpailija oli siirtynyt koekehään, muistamiset luovutettiin avustajalle vietäväksi muistoksi osallistujalle. Kehään saattavat toimitsijat jaksoivat hymyillä ja toivottaa onnea suoritukseen. 

Kilpailuiden päättäjäisissä Christa Enqvist-Pukkila kiitti järjestäjiä täysin ansaitusti kaikkien kilpailijoiden puolesta. Tiina ja Kelo palkittiin kansainvälisen kennelliiton tokokomitean puheenjohtajan erikoispalkinnolla sykähdyttävästä suorituksesta ja upeasta osaamisesta. Erikoispalkintoja tavataan jakaa kolme kappaletta. Kaksi muuta palkintoa menivät kisojen kaukaisten ensikertalaismaiden edustajille Argentiinaan ja Kolumbiaan. 

Vuoden 2024 tottelevaisuuskokeiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään Latviassa heinäkuussa. Niitä ennen kilpaillaan vielä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa marraskuussa Ruotsissa. 

Teksti: Outi Hälli
Kuvat: Tiina Palmu

Suomen joukkuekuva otettiin kilpailupaikkana toimineen El Asturcón hevosurheilukeskuksen laukkaradan reunalla. Kuvassa vasemmalta: Tiina ja Kelo, Katja ja Veijo, Tarja ja Xena, Christa ja Mess, Maarit ja Gwen, Oili ja Trix, Carita ja Fix sekä joukkueenjohtaja Outi.

Lue myös:
https://palveluskoirat.fi/espanjasta-mm-hopeaa-suomen-tokojoukkueelle/