Tunti lumikasan sisällä – laviinikoe vaati paljon sekä koirakoilta että järjestäjiltä

Kirsi Myöhäsen Boba Of Aike’s Firedepartement ilmaisee maalihenkilön kaivamalla.

Oli ehkä viimeinen mahdollinen hetki. Suomen ensimmäinen virallinen FCI SAR -laviinikoe eli lumivyörypelastuskoe saatiin kuin saatiinkin järjestettyä Hollolan Messilässä lauantaina 14. maaliskuuta. 

Helsingin etsintä- ja pelastuskoirien järjestämä koe päätti keskiviikkona alkaneen pelastuskoirakoille suunnatun laviinikurssin. Siinä missä kurssin ensimmäisenä päivänä olosuhteet olivat ihanteelliset, lauantaihin mennessä lumi hupeni niin, että järjestäjät joutuivat pelkäämään lumikasoihin tehtyjen piilojen sulamista. 

– Sää lisäsi paljon työmäärää, kertoi koetoimitsija Miia Jakava-Viljanen. 

Tärkeintä oli, että lumipiilot pysyivät kasassa ja turvallisina maalihenkilöille. Piilot rakentuvat kapeasta tunnelista, joka johtaa laajempaan luolaan. Tavoitteena on, että maalihenkilö pystyy jopa istumaan luolassa.  

Lumiluolan seiniin ei saa muodostua “ikkunoita” eli ohuempia kohtia, joista päivänvalo näkyy läpi paremmin kuin muualta. Tällöin koira saattaa ilmaista henkilön kaivamalla väärästä kohtaa, ja luola vaurioituu. 

Kokeen tuomari Matti Hautala lisäsi, että piilojen tulee olla myös riittävän vaativia. Ensimmäiseen kokeeseen osallistui kolme vaativimman B-luokan koirakkoa, ja heidän maalihenkilönsä piti olla 120 senttimetrin syvyydessä. 

Piilossa hiukan yksinäistä 

Satu Tirkkonen oli yksi B-luokan maalihenkilöistä, jotka kököttivät lumikasan sisällä tunnin verran.  

– Lämpimästi pitää olla vaatteita päällä. Ahtaan paikan kammoisille tämä ei sovi, hän sanoi. 

Riina Pullinen, Satu Tirkkonen ja Sari Lapp työskentelivät Messilän laviinikokeessa.

Kokeen järjestäjät pitivät huolta maalihenkilöiden hyvinvoinnista. Heihin oli jatkuva radiopuhelin- ja kännykkäyhteys. Tirkkonen myöntää, että piilossa tuli vähän yksinäinen olo, koska ulkopuolen äänet eivät kuuluneet sisälle eikä kokeen etenemisestä ollut tietoa. 

– Siksi laitoin Whatsapp-ryhmään viestiä ja kyselin tilanteesta. 

Hätää ei kuitenkaan ollut, vaikka Tirkkonen ei ollut aiemmin viettänyt lumipiilossa näin pitkää aikaa. Odotellessa hän maksoi laskuja kännykällä ja luki iltapäivälehteä. 

Taidot hyvässä muistissa 

Laviinikokeen järjestämiseen vaaditaan suuri määrä vapaaehtoisia tekijöitä. Ratamestari Krista Forsblom edellytti, että paikalla on kymmenen työntekijää. B-luokassa tarvitaan heitä kaikkia, sillä piiloissa on neljä henkilöä, joista yksi ilmaisutestissä. Loput varmistavat maalihenkilöiden turvallisuuden, peittävät piilot ja kaivavat esiin. 

– Tosi kiva, että töissä on ihmisiä, jotka ovat aktiivisia ja motivoituneita ja tekevät mitä lupaavat, Krista kiittää. 

Isotöisten järjestelyjen vuoksi Miia Jakava-Viljanen on tyytyväinen siitä, että kokeeseen lähti paljon osallistujia. Kolmen B-luokan koirakon lisäksi helpoimmassa V-luokassa taitojaan testasi kymmenen koirakkoa. 

Samuli Juntto ja suursnautseri Par-Rakkaan Liekki saivat V-luokan vainutyöskentelystä täydet sata pistettä.

Kynnystä osallistua kokeeseen madalsi se, että koe järjestettiin kurssin päätteeksi, jolloin taidot olivat hyvässä muistissa. Kaikki osallistujat selvittivätkin vainutyöskentely- eli maasto-osuuden hyväksytysti. 

– Vaikka kyseessä on meillä uusi laji, on ilo nähdä, että koirilla on osaamista. Niiden kanssa on selvästi treenattu, ja osa on käynyt kokeissakin, tuomari Matti Hautala sanoi. 

Tarpeellinen taito pelastuskoirille 

Maasto-osuuden jälkeen lounastauolle lähti helpottuneita koiranohjaajia.  

– Täällä olisi kokeelle tosi hyvät puitteet, jos lumitilanne olisi parempi, he kehuivat. 

Satu Jore lähetti Devil Oger Schlossin etsimään seuraavaa maalihenkilöä. Tuomari Matti Hautala ja ratamestari Krista Forsblom seurasivat.

Kurssin ja kokeen yhdistelmä sai kiitosta. Osallistujien mukaan kurssilla oli hyvät kouluttajat ja koirat ehtivät saada paljon treeniä. Palveluskoiraliitolle annettiin tunnustusta siitä, että kurssin hinta oli onnistuttu pitämään edullisena. 

Kurssilaisten mukana lähti tärkeitä oppeja heidän omiin pelastuskoiraryhmiinsä. 

– Lumipelastus on tarpeellinen taito jokaiselle pelastuskoiralle, vaikka Etelä-Suomessa ei lumivyöryjä olekaan. Se on myös hyvä uusi treenimuoto, Mia Pyykkö pohti. 

Moottorikelkkaa ei tarvittu 

Lumen puute aiheutti pulmia myös tottelevaisuusosuudessa. Laviinikokeen tottelevaisuusosuus tulisi järjestää tasaiseksi tampatulla lumisella alueella, mutta lumet ehtivät sulaa tähän tarkoitukseen varatulta pellolta. Lopputuloksena tottelevaisuutta esitettiin keväisellä pellolla, jolla liikkuvat myyrät sotkivat joidenkin koirien keskittymisen. 

Pellon varjoiseen reunaan oli jäänyt sen verran lunta, että hiihtäjän takana seuraaminen kyettiin suorittamaan, syvää lumi ei tosin enää ollut. 

Laviinikokeeseen kuuluu lisäksi kulkuneuvolla siirtyminen, jossa testataan, että koirakko pystyy turvallisesti matkustamaan lumivyöryalueelle esimerkiksi moottorikelkalla, hiihtohissillä tai helikopterilla. Tätä varten koepaikalle oli varattu moottorikelkka ja ahkio, mutta lumen puute esti niiden käyttämisen. 

Sen sijaan koirakkojen kuljetus testattiin auton vetämällä peräkärryllä. Tuomarin mukaan matkustus sujui kaikilta mallikkaasti. 

Laviinikokeen tulokset Virkussa

Päivi Hotokka, teksti ja kuvat