Aikataulupaineet alkoivat tulla yöuniin
Jaa
Kiireestä huolimatta jäljen SM-kilpailut onnistuivat hyvin. Kuva: Anu Nuora
Kun Pauliina soitti keväällä ja kysyi, suostunko SM-jälkikisojen ratamestariksi, pidin ajatusta hulluna. No, hetken asiasta keskusteltuamme ja kuultuani, että tiimissä tulee olemaan kokeneita jälkikisojen järjestäjiä kuten Jorma Impilä ja Jani Levänen, ajatus ei tuntunut enää niin pähkähullulta.
Takatalvi iski juuri, kun aloitimme Jorman kanssa maastojen katselmukset ja arvioimme, kuinka monta kisajälkeä ja varajälkeä saamme mahtumaan ajateltuihin kisamaastoihin. Kesän aikana kertyikin useampi kilometri auton ratissa sekä umpimetsässä kävelyä. Vaikka Jorman kanssa pidimmekin huolta, että näillä maastoon tutustumisretkillä oli aina hyvät eväät mukana, niin painosta hävisi pari kiloa kesän aikana. Tämä oli toki ihan positiivista, ja polvikin nousi jo kevyemmin loppukesästä.
Parasta ratamestarin hommissa on nimenomaan tuo metsässä samoilu ja uusiin maastoihin tutustuminen. Toisaalta aikataulupaineet ja tarve löytää sopivia maastoja alkoivat tulla yöuniin. Metsähakkuut olivat pienentäneet monet hyvät metsäalueet niin, että voittajaluokan jälkeä ei sinne saanut enää sovitettua. Myös samaan viikonloppuun osunut metsästyskoirien koe rajoitti maastojen määrää. Yhteistyössä maanomistajien ja metsästysseurojen kanssa saimme kuitenkin uusia maastoja käyttöön, ja lopulta kaikki tarvittavat kisajäljet ja paikat varajäljille oli sovittu.
Vaikka aikataulu oli tiukka, niin sitkeydellä ja yhteistyöllä saimme järjestettyä SM kisat tälle vuodelle. Suuret kiitokset meidän jälkitiimille! Olen niin ylpeä teistä!
Marjo Törmänen
